Zulumaa
Zulumaa (aikaisemmin myös Sulumaa) oli kuningaskunta, joka sijaitsi nykyisen Etelä-Afrikan KwaZulu-Natalin provinssin alueella. Sitä asuttivat pääasiassa zulut,[1] ja se oli vuosina 1816—1897 itsenäinen kuningaskunta. Zulumaa rajoittui Intian valtamereen sekä suurin piirtein nykyisiin Mosambikin ja Swazimaan rajoihin. Se oli kooltaan noin 25 900 km².[2]
| Zulu-kuningaskunta KwaZulu |
|||
|---|---|---|---|
1816–1887 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | monarkia | ||
| Pääkaupunki |
KwaBulawayo, myöh. Ulundi |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 29 785 km2 km² | ||
| Väkiluku | 250 000 (v. 1828) | ||
| – väestötiheys | 8,4 / km² | ||
| Uskonnot | afrikkalaiset heimouskonnot | ||
| Kielet | zulu | ||
| Edeltäjä(t) | Mthethwan konfederaatio | ||
| Seuraaja(t) |
 Natalian tasavalta |
||
Historiaa
muokkaa
Pohjoisten ngunien keskuudessa syntyi 1700-luvun lopulla poliittisia levottomuuksia liiallisen väestönkasvun ja kaupallisen kilpailun seurauksena. Koska ngunien hallitsema rannikkoalue rajoittui Intian valtamereen, Lohikäärmevuoristoon ja eurooppalaisten hallitsemaan Kapmaahan, oli tarvittavan lisämaan hankkiminen mahdollista vain sisäisten sotien avulla. Ngunien väliset etniset yhteenotot johtivat uudenlaisen sotilaallisen ja hallinnollisen järjestelmän syntymiseen. "Mustaksi Napoleoniksi" kutsutun Shaka Zulun johdolla syntyikin vahva zuluvaltio.[3]
Nguniheimot muodostivat aluksi kolme pääryhmää: Dingiswaoyn johtama Mtethwan, Sobhuzan johtama Ngwanen sekä Zwiden johtama Ndwandwen kuningaskunta. Vuoteen 1817 mennessä Zulumaan hallinnasta sotivat pääasiassa Zwide ja Dingiswaoy. Tämän sodan aikana Dingiswaoyn joukkojen tärkeimmäksi johtajaksi nousi Shaka. Shaka aloitti uudenlaisen Zulu-kuningaskunnan rakentamisen pääasiassa valloitusten avulla, mikä johti Ndwandwen ja Zulumaan sotaan. Shakaa pidetään yhtenä Afrikan merkittävimmistä armeijan ja sodankäynnin organisoijista. Hän korvasi aikaisemmin aseina käytetyt pitkät heittokeihäät lyhyillä iskukeihäillä, joita voitiin käyttää taistelussa toistuvasti. Zulusoturit ryhtyivät lähestymään vihollista myös mahdollisimman hiljaa ja näkymättömissä ja yllättivät sen äkillisellä rynnäköllä. Uuden taktiikan avulla Shaka löi pian Zwiden joukot.[4]
Shaka hallitsi jo yli 100 000 ihmisen valtakuntaa 1820-luvun puoleen väliin mennessä ja hänen armeijassaan oli 40 000 miestä. Shaka keskitti vallan kuninkaan persoonaan ja hoviin ja peri heimopäälliköiltä veroja. Hän myös sijoitti armeijansa yksiköitä ympäri valtakuntaa taatakseen alueiden uskollisuuden. Lisäksi Shaka loi uudenlaisen kansallistunteen korostaessaan valtakuntansa "zulumaisuutta". Koko valtakunnan väestön katsottiin kuuluvan zulu-heimoon ja kaikkien alamaisten tuli osoittaa uskollisuutta suoraan kuninkaalle. Perinteisistä ngunijuhlista tehtiin valtakunnan virallisia festivaaleja ja perinteitä. Shakan onnistui näin luoda valtakuntaansa uudenlainen zuluidentiteetti, joka ylitti hänen alamaisinaan olleiden eri heimojen ja ryhmien alkuperäiset identiteetit.[5]
Shaka laajensi valtakuntaansa 1820-luvun aikana nykyisen Mosambikin rajalle asti pohjoisessa, lännessä Lohikäärmevuorten taakse ja etelässä myöhemmän Transkein bantustanin rajoille asti. Hän toivotti myös brittiläiset kauppiaat alueelleen ja lähetti diplomaattisia lähetystöjä Englannin hoviin.[5]
Shakan valloituksia pakoon lähti suuri joukko väestöä, joka muodosti niin sanotun Mfecaneliikkeen (suom. hajoaminen, tunnetaan myös sesothonkielisellä nimellä Difaqane ja Lifaqane) ja jonka vaikutukset tuntuivat Keski- ja Itä-Afrikassa saakka. Eri banturyhmien valtiollinen kehitys nopeutui ja Afrikkaan syntyi useita uusia kuningaskuntia kuten Ndebele ja Gaza sekä edelleen olemassa olevat Besotho (nykyinen Lesotho) ja Swazi (nykyinen Swazimaa).[4]
Dingane ja Mpande
muokkaaVuonna 1828 Shakan velipuoli Dingane toteutti onnistuneen salajuonen Shakan salamurhaamiseksi ja nousi zulujen kuninkaaksi. Dingane tuskin kuitenkaan koskaan oli varma asemastaan valtaistuimella.[6] Voortrekkerien ja zulujen välisessä Blood Riverin taistelussa buurit tuhosivat Andries Pretoriuksen johdolla suuren zuluarmeijan. Taistelun jälkeen zuluvaltakunta ajautui sisäpoliittiseen kriisiin ja hajosi. Dinganen velipuoli Mpande pakeni etelään tuhansien seuraajien kanssa voortrekkerien vasalliksi ja löi Dinganen joukot Magongon taistelussa vuonna 1840. Dingane pakeni ja murhattiin vuotta myöhemmin Ubombo-vuoristossa.[6]
Zulukuningaskunnan kukistuminen
muokkaa- Pääartikkeli: Etelä-Afrikan siirtomaahistoria
Kaivannaisteollisuuden kehittymisen myötä Etelä-Afrikka koki muutoksia. Sisämaan rannikon satamiin yhdistävä rautatieverkko helpotti tavaroiden kuljettamista ja tehosti maataloutta ja rannikon satamakaupungit nauttivat taloudellisesta noususuhdanteesta timanttien tuoman vaurauden myötä. Mustien hallitsemat kuningaskunnat sisämaassa kukistettiin yksitellen ja liitettiin valkoisten hallitsemiin alueisiin. Näistä yhteenotoista merkittävin oli vuoden 1879 zulusota, jossa zulujen Isandlwanan taistelussa saavuttamasta voitosta huolimatta zulu-valtio kukistettiin ja liitettiin Britannian alaisuuteen. Maasta tehtiin vuonna 1887 ensin erillinen Zulumaan kruununsiirtomaa, kunnes se liitettiin Nataliin vuonna 1897.[7][8]
Zulumaan alue nykyaikana
muokkaaApartheidin aikana osittain Zulumaan alueelle perustettiin alueellisesti hajanainen KwaZulun bantustan. Vuodesta 1994 KwaZulu-Natalin provinssin on kuulunut Zulumaa-niminen piirikunta. Nykyään alueen talous perustuu pääasiassa karjankasvatukseen. Tärkeimmät viljelykasvit ovat sokeriruoko ja puuvilla ja alueen merkittävimmät teollisuudenalat ovat sokerin valmistus ja paperiteollisuus. [2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Pieni tietosanakirja, Sulumaa, s. 361–362. WSOY, 1909–1919.
- ↑ a b "Zululand." The Columbia Electronic Encyclopedia, Sixth Edition. Columbia University Press., 2003. Answers.com 28 Feb. 2008. http://www.answers.com/topic/zululand
- ↑ Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 168–169. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4
- ↑ a b Kaikkonen, Olli; Rytkönen, Seppo; Sivonen, Seppo: Afrikan historia, s. 169. Gaudeamus, 1989. ISBN 951-662-382-4
- ↑ a b Rita M. Byrnes (ed.): South Africa - a country study: Shaka and the Rise of the Zulu State. Federal Research Division, Library of Congress, 1996.
- ↑ a b "Dingane." Biographies. Answers Corporation, 2006. Answers.com 08 May. 2007. [1]
- ↑ The mineral revolution Etelä-Afrikan tasavalta. Viitattu 22.2. 2008. (englanniksi)
- ↑ South Africa – Zululand. World Statesmen.org
Aiheesta muualla
muokkaa
- Rita Landström: Matka mustien maanosaan 1952. Ylen Elävä arkisto. Arkistoitu 10.3.2007.