Ukonilma

Ukonilma. Kirjoittanut Heinrich Heine

Suomentanut Oskar Uotila.

Kumeana kulkee merellä ukkonen,

Ja synkän pilvilongan halki

Samoaa kärkevä salama,

Välehen valaisten, välehen haihtuen,

Niinkuin kompa Kronion’in päästä.

Autiota, aaltoavata vettä pitkin

Vyörivi jyminä,

Ja karkelee valkeat vedenorhit,

Jotk’ itse Boreas siitti

Erichtonin korskien tammain kanssa,

Ja häälyvät hätäiset merilinnut,

Kuin Styx-virran haamut,

Joita Charon karkoitti venheestään.

Lystikäs laivaraukka,

Joka siinä viippoo vihoviimmeistä tanssia,

Aeolus tuo sille vikkelimmät veikkonsa;

Ne hurjasti soittavat tuimaksi tanssiksi;

Mikä viheltää, mikä puhaltaa,

Mikä kihnaa kumeata pörybassoa –

Ja merimies horjuvi peräsimen ääressä

Ja tähystelee tarkkaan magnetineulaa,

Tutisevaa tuntoa laivan,

Ja nostaa kätensä taivaalle rukoillen:

«Oi armahda minua, Kastor, uhkea urho,

Ja sinäkin, nyrkkisankari, Polydeukes!»

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.