Vaini
Vaini. (Heine’n mukaan.) Kirjoittanut Heinrich Heine |
I.
muokkaa- Sä säihkyvä tähdyt, mi yöhöni koitat
- Ja katsehin hellin mun murenen’ voitat
- Ja toivon saat mairehen palajamaan –
- Oi, kun et ois valhetta vaan!
- Kas! Niin kuni meri päin paisuvi kuuta,
- Mun hehkuvi sielun’ sull’ antamaan suuta,
- Ett’ itkien riemusta loistoas’ jois –
- Oi, kun et vaan valhetta ois!?
II.
muokkaa- Kas! Illan aurinko kun maata pannen
- Luo kultavaipan yli taivon kannen
- Ja hehkuruskoin täyttää maan,
- Niin luonnon toimekkaan taas viihtyy mieli,
- Ja äänen saapi lemmen lintu vaan –
- Satakieli.
- Niin rinnassani myös, kun illan tullen
- Luon yksin silmät luonnon vaihtelullen,
- Saa uudet äänet kaikumaan;
- Suloinen hurmos käy läp’ unelmaini,
- Ja hiljan kuiskaisen mä avaraan:
- Vaini! Vaini!
ae–ae [Rafael Laethén].
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.