antura
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jalkineen ulkopohja
- eräillä eläinlajeilla jalan alustaa vasten osuva pinta
- eräiden kulku- tai työvälineiden alapinta
- Reen anturoina toimivat jalakset.
- (rakennustekniikka) maapohjalle ennen rakennusta tai muuta vaativaa rakennelmaa tehtävän perustuksen alimmainen, yleensä levein osa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑnt̪urɑ/
- tavutus: an‧tu‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | antura | anturat |
| genetiivi | anturan | anturoiden anturoitten (anturain) |
| partitiivi | anturaa | anturoita |
| akkusatiivi | antura; anturan |
anturat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | anturassa | anturoissa |
| elatiivi | anturasta | anturoista |
| illatiivi | anturaan | anturoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | anturalla | anturoilla |
| ablatiivi | anturalta | anturoilta |
| allatiivi | anturalle | anturoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | anturana | anturoina |
| translatiivi | anturaksi | anturoiksi |
| abessiivi | anturatta | anturoitta |
| instruktiivi | – | anturoin |
| komitatiivi | – | anturoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | antura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- vanha germaaninen laina[2]
Käännökset
muokkaa4. rakennuksen perustan pohja
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaa- anturakisko, anturamaa, anturanahka, anturanasta, anturarauta, meriantura, paula-antura, polkuantura
Aiheesta muualla
muokkaa- antura Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.