arvella

Suomi

Substantiivi

arvella

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta arpi

Verbi

arvella (67) (taivutus[luo])

1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla

   Arvelin, että sataisi, mutta pouta siitä näyttää kehkeytyvän.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑrʋelːɑˣ/
• tavutus: ar‧vel‧la

Etymologia

arjalaisperäisestä *arva-vartalosta; johdos verbistä arvata (vokaalivartalo arv|aa- + johdin -el:ele- + infinitiivin tunnus -la)

Käännökset

1. otaksua, luulla; aprikoida, pohdiskella, olla varauksellisesti jotain mieltä; tuumailla

ido: konjektar inarinsaame: arvâlâddâđ, arvâliđ, arvâlistiđ

ranska: penser viro: mõtlema

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: arveleminen, arvelu
• verbit: arveluttaa

Aiheesta muualla

• arvella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 315, 1200 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa