Englanti

muokkaa
Taivutus
ind. prees. y. 3. p. defecates
part. prees. defecating
imp. & part. perf. defecated

defecate

  1. (fysiologia) ulostaa
  2. (nykykielessä harvinainen) puhdistaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈdɛfɪkeɪt/

Etymologia

muokkaa
  • latinan verbistä dēfaecāre (’‎puhdistaa’‎) < johtimesta de- (’pois’‎) ‎ja substantiivista faex (’sakka’‎, ’epäpuhtaus’‎)

Liittyvät sanat

muokkaa
Vaihtoehtoiset kirjoitusasut
muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Italia

muokkaa

defecate

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä defecare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoona verbistä defecare
  3. (taivutusmuoto) monikon feminiinin partisiipin perfekti verbistä defecare

Latina

muokkaa

dēfecāte

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin monikon 2. persoonan preesens verbistä dēfecō
  NODES