foniatria

Suomi

Substantiivi

foniatria (12)

1. oppi äänihuulten ja muiden ääntöelinten sairauksista

   Foniatria eli puhe- ja äänihäiriöt on itsenäinen lääketieteen erikoisala, jonka piiriin kuuluvat Euroopan foniatriliiton määritelmän mukaan puheen, kielen ja äänen häiriöt sekä kuulovammat silloin kun niihin liittyy edellä mainittuja häiriöitä

   Foniatrian lähtökohtana on siis kommunikaatiohäiriön oire, eikä esimerkiksi anatomisesti määritelty elimistön osa.

   Foniatriselle toiminnalle on tyypillistä moniammatillinen tiimityö yhdessä muiden lääkärien, puheterapeuttien, neuropsykologien, toimintaterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden, hoitajien ja monen muun ammattiryhmän kanssa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	foniatria	–
genetiivi	foniatrian	–
partitiivi	foniatriaa	–
akkusatiivi	foniatria; foniatrian	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	foniatriassa	–
elatiivi	foniatriasta	–
illatiivi	foniatriaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	foniatrialla	–
ablatiivi	foniatrialta	–
allatiivi	foniatrialle	–
muut sijamuodot
essiivi	foniatriana	–
translatiivi	foniatriaksi	–
abessiivi	foniatriatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	foniatrioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	foniatria-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. foniatria

turkki: foniyatri

Liittyvät sanat

• puheterapeutti

Sanueen sanat

• adjektiivit: foniatrinen
• substantiivit: foniatri

Aiheesta muualla

• foniatria Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

foniatria

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta foniatri