hätä

Katso myös: hata

Suomi

Substantiivi

hätä (10-F) (monikko hädät)

1. tilanne jossa jonkun henki tai terveys on vakavassa vaarassa ja jossa tarvitaan viranomaisten tarjoamaa pelastuspalvelua tai poliisia
2. (arkikieltä) tarve ulostaa tai virtsata

   Iso hätä vai pieni hätä?

Ääntäminen

• IPA: /ˈhæt̪æ/, [ˈhæt̪æ]

• tavutus: hä‧tä

Etymologia

vanha germaaninen laina

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: hätäinen
• adverbit: häthätää, hätäännyksissä, hätäännyksissään
• substantiivit: hätäännys
• verbit: hätäillä, hätäännyttää, hätääntyä, hätäteurastaa

Yhdyssanat

hengenhätä, hädänalainen, hätäapu, hätäaputyö, hätäensiapu, hätähousu, hätähuuto, hätäilmoitus, hätäistunto, hätäjarru, hätäjarrutus, hätäkaste, hätäkatkaisin, hätäkeino, hätäkello, hätäkeskus, hätäkokous, hätälasku, hätäleipä, hätämerkki, hätänumero, hätäpaikka, hätäpalvelunumero, hätäpoistumistie, hätäpuhelin, hätäpuhelu, hätäpysäytin, hätäpäissään, hätäpäivä, hätäraketti, hätäratkaisu, hätäreitti, hätäsanoma, hätäsatama, hätäsektio, hätätapaus, hätätarve, hätäteurastus, hätätikkaat, hätätila, hätätilanne, hätätyö, hätäuloskäynti, hätävalhe, hätävara, hätävarjelu, hätävasara, kakkahätä, kuolemanhätä, kusihätä, merihätä, nälänhätä, pisihätä, pissahätä, sielunhätä, synninhätä

Idiomit

• ei hätiä mitiä
• hädässä ystävä tunnetaan
• hätä ei ole tämän näköinen
• hätä keinot keksii
• tähän hätään
  1. välittömästi, äkkiseltään

     En nyt tähän hätään keksi parempaakaan esimerkkiä.

Aiheesta muualla

• hätä Kielitoimiston sanakirjassa
• hätä Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 427 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa