haava

Suomi

Substantiivi

haava (9)

1. loukkaantumisesta tms. johtuva ihon vaurio, joka tavallisesti vuotaa verta
2. (kuvaannollisesti) mielipaha, paha muisto

   Aika parantaa haavat.

   nuolla haavansa

3. (urheilu) pesäpallossa ulkopelaajan saadessa kopin etenijöille tapahtuva virhe

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑːʋɑ/, [ˈhɑːʋɑ]

• tavutus: haa‧va

Etymologia

alkuaan merkinnyt ’iskua’

Käännökset

1. loukkaantumisesta tms. johtuva ihon vaurio, joka tavallisesti vuotaa verta

azeri: yara englanti: wound, cut espanja: corte, herida esperanto: vundo inarinsaame: hävvi karjala: hoava liivi: kaţki puola: rana ranska: coupure, blessure

ruotsi: sår saksa: Wunde somali: nabar tšekki: rána turkki: kesik, yara unkari: seb venäjä: рана, порез viro: haav zulu: isilofida

Liittyvät sanat

• haavainen, haavakko, haavauma, haavautua, haavautuma, haavuri
• vekki

Johdokset

• verbit: haavoittaa, haavoittua, haavoittua

Yhdyssanat

ampumahaava, avohaava, haavakuume, haavalaastari, haavamuodostuma, haavaside, haavatartunta, haavatulehdus, haavatyyny, iskuhaava, leikkaushaava, mahahaava, makuuhaava, palohaava, pintahaava, pistohaava, puremahaava, puukonhaava, säärihaava, vatsahaava, verihaava, viiltohaava

Idiomit

• tällä haavaa, sillä haavaa

nuolla haavojaan/haavojansa

1. toipua kokemastaan

   Hyökkäävät joukot kokivat raskaita menetyksiä ja vetäytyivät nuolemaan haavojaan.

Aiheesta muualla

• haava Kielitoimiston sanakirjassa
• haava Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 3379, 3661 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa