haima

Katso myös: Haima

Katso artikkeli Haima Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

haima (9)

(elimistö) ruoansulatusrauhanen, jossa on hormoneja erittäviä soluryhmiä

Ääntäminen

IPA: /ˈhɑi̯mɑ/
tavutus: hai‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	haima	haimat
genetiivi	haiman	haimojen (haimain)
partitiivi	haimaa	haimoja
akkusatiivi	haima; haiman	haimat
sisäpaikallissijat
inessiivi	haimassa	haimoissa
elatiivi	haimasta	haimoista
illatiivi	haimaan	haimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	haimalla	haimoilla
ablatiivi	haimalta	haimoilta
allatiivi	haimalle	haimoille
muut sijamuodot
essiivi	haimana	haimoina
translatiivi	haimaksi	haimoiksi
abessiivi	haimatta	haimoitta
instruktiivi	–	haimoin
komitatiivi	–	haimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	haima-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Tuntematonta alkuperää, ei tavata sukukielissä. Tarkoittaa murteissa naudan juoksutusmahaa, joka on myös ainoa merkitys jonka Lönnrotin sanakirja tuntee.^[1]

Käännökset

1. ruoansulatusrauhanen, jossa on hormoneja erittäviä soluryhmiä

azeri: pankreas, mədəaltı vəzi
englanti: pancreas
espanja: páncreas
hollanti: alvleesklier m./f.
italia: pancreas m.
japani: 膵臓
kroaatti: gušterača f., pankreas
puola: trzustka f.
ranska: pancréas m.

ruotsi: bukspottkörtel, pankreas
saksa: Pankreas n., Bauchspeicheldrüse f.
somali: ganac
tšekki: slinivka břišní
turkki: pankreas
unkari: hasnyálmirigy
uzbekki: me'da osti bezi
viro: kõhunääre, pankreas

Liittyvät sanat

haimakudos, haimasaareke

Yhdyssanat

haimaneste, haimasyöpä, haimatulehdus

Aiheesta muualla

haima Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkeli 3013 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)

[1] Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)

[1]