hamara
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahamara (12)
- työaseen terän selkäpuoli, vastainen puoli
- Terän hamara eli harja.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑmɑrɑ/
- tavutus: ha‧ma‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hamara | hamarat |
| genetiivi | hamaran | hamaroiden hamaroitten (hamarain) |
| partitiivi | hamaraa | hamaroita |
| akkusatiivi | hamara; hamaran |
hamarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hamarassa | hamaroissa |
| elatiivi | hamarasta | hamaroista |
| illatiivi | hamaraan | hamaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hamaralla | hamaroilla |
| ablatiivi | hamaralta | hamaroilta |
| allatiivi | hamaralle | hamaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hamarana | hamaroina |
| translatiivi | hamaraksi | hamaroiksi |
| abessiivi | hamaratta | hamaroitta |
| instruktiivi | – | hamaroin |
| komitatiivi | – | hamaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hamara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaahamarapuoli, kirveshamara, kirveenhamara, veitsenhamara