harustettu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä harustaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harustettu harustetut
genetiivi harustetun harustettujen
partitiivi harustettua harustettuja
akkusatiivi harustettu; harustetun harustetut
sisäpaikallissijat
inessiivi harustetussa harustetuissa
elatiivi harustetusta harustetuista
illatiivi harustettuun harustettuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harustetulla harustetuilla
ablatiivi harustetulta harustetuilta
allatiivi harustetulle harustetuille
muut sijamuodot
essiivi harustettuna harustettuina
translatiivi harustetuksi harustetuiksi
abessiivi harustetutta harustetuitta
instruktiivi harustetuin
komitatiivi harustettuine
  NODES