hipat
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhipɑt̪/
- tavutus: hi‧pat
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | hipat |
genetiivi | – | hippojen (hippain) |
partitiivi | – | hippoja |
akkusatiivi | –; – |
hipat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | hipoissa |
elatiivi | – | hipoista |
illatiivi | – | hippoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | hipoilla |
ablatiivi | – | hipoilta |
allatiivi | – | hipoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | hippoina |
translatiivi | – | hipoiksi |
abessiivi | – | hipoitta |
instruktiivi | – | hipoin |
komitatiivi | – | hippoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hipa- | |
vahva vartalo | hippa- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaTullut käyttöön 1920-luvulla.[1] Alunperin Tukholman koululaislangista.[2]
Aiheesta muualla
muokkaa- hipat Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaahipat
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta hippa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ulla-Maija Forsberg: Stadin slangi 1930-luvulla Kotus-blogi. 31.3.2017. Kotus. Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Heikki Paunonen: "Stadin slangi historiallisena, kielellisenä ja sosiaalisena ilmiönä", Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. Stadin slangin suursanakirja, s. 29. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23239-4.