hollitupa

Suomi

Substantiivi

hollitupa (10-E)

1. (historia) kestikievarissa asiakkaille tarkoitettu sali, jossa kyydin tarjoamiseen määrätyt talonpojat odottivat kyyditettäviä
2. (kuvaannollisesti) epäjärjestyksen vallassa oleva tila

   Ei tänne tulla niin kuin johonkin hollitupaan!

   Siellä sai aavistuksen, millaista on elää kuin hollituvassa.

   Täällähän on meno kuin hollituvassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈholːiˌt̪upɑ/
• tavutus: hol‧li‧tu‧pa

Etymologia

• yhdyssana sanoista holli ja tupa

Liittyvät sanat

• holleri
• holli, hollilla
• hollikyyti
• hollikunta
• hollitalli

Aiheesta muualla

• hollitupa Kielitoimiston sanakirjassa