Substantiivi

muokkaa

iltapäivä (10)

  1. kello 12 jälkeen alkava vuorokaudenaika, jota ennen on aamupäivä ja jonka jälkeen tulee ilta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈilt̪ɑˌpæi̯ʋæ/
  • tavutus: il‧ta‧päi‧vä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iltapäivä iltapäivät
genetiivi iltapäivän iltapäivien
(iltapäiväin)
partitiivi iltapäivää iltapäiviä
akkusatiivi iltapäivä;
iltapäivän
iltapäivät
sisäpaikallissijat
inessiivi iltapäivässä iltapäivissä
elatiivi iltapäivästä iltapäivistä
illatiivi iltapäivään iltapäiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi iltapäivällä iltapäivillä
ablatiivi iltapäivältä iltapäiviltä
allatiivi iltapäivälle iltapäiville
muut sijamuodot
essiivi iltapäivänä iltapäivinä
translatiivi iltapäiväksi iltapäiviksi
abessiivi iltapäivättä iltapäivittä
instruktiivi iltapäivin
komitatiivi iltapäivine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo iltapäivä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista ilta ja päivä

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

iltapäiväkahvi, iltapäivälehti, iltapäiväohjelma, iltapäiväruuhka, iltapäiväsatu

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES