kakkia

Suomi

Substantiivi

kakkia

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kakki

Verbi

kakkia (61-A) (taivutus[luo])

1. ulostaa, kakata, lapsen käynti vessassa ”isolla hädällä”

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑkːiɑˣ/
• tavutus: kak‧ki‧a

Käännökset

1. ulostaa, kakata, lapsen käynti vessassa ”isolla hädällä”

englanti: poop, do a number two

ruotsi: bajsa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kakkiminen

Aiheesta muualla

• kakkia Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa