kalenteri
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakalenteri (6)
- astronomisiin ilmiöihin perustuva ajanlaskun järjestelmä, joka jakaa ajan säännöllisiin osiin
- juliaaninen kalenteri, gregoriaaninen kalenteri
- päivät järjestyksessä esittävä luettelo tai taulukko, johon on koottu tietoa päivistä, esimerkiksi juhlapyhät ja nimipäivät
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑlenˌt̪eri/
- tavutus: ka‧len‧te‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalenteri | kalenterit |
| genetiivi | kalenterin | kalenterien kalentereiden kalentereitten |
| partitiivi | kalenteria | kalentereita kalentereja |
| akkusatiivi | kalenteri; kalenterin |
kalenterit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalenterissa | kalentereissa |
| elatiivi | kalenterista | kalentereista |
| illatiivi | kalenteriin | kalentereihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalenterilla | kalentereilla |
| ablatiivi | kalenterilta | kalentereilta |
| allatiivi | kalenterille | kalentereille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalenterina | kalentereina |
| translatiivi | kalenteriksi | kalentereiksi |
| abessiivi | kalenteritta | kalentereitta |
| instruktiivi | – | kalenterein |
| komitatiivi | – | kalentereine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalenteri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. ajanlaskun järjestelmä
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaaateliskalenteri, adventtikalenteri, aurinkokalenteri, joulukalenteri, juorukalenteri, kalenterikuukausi, kalenterivuorokausi, kalenterivuosi, kilpailukalenteri, kuukalenteri, poikakalenteri, pöytäkalenteri, riimukalenteri, seinäkalenteri, tapahtumakalenteri, taskukalenteri, tyttökalenteri, vuosikalenteri