kallas
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑlːɑs/
- tavutus: kal‧las
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallas | kaltaat |
| genetiivi | kaltaan | kaltaiden kaltaitten |
| partitiivi | kallasta | kaltaita |
| akkusatiivi | kallas; kaltaan |
kaltaat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaltaassa | kaltaissa |
| elatiivi | kaltaasta | kaltaista |
| illatiivi | kaltaaseen | kaltaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaltaalla | kaltailla |
| ablatiivi | kaltaalta | kaltailta |
| allatiivi | kaltaalle | kaltaille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaltaana | kaltaina |
| translatiivi | kaltaaksi | kaltaiksi |
| abessiivi | kaltaatta | kaltaitta |
| instruktiivi | – | kaltain |
| komitatiivi | – | kaltaine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaltaa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kallas- | |
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallas | kallakset |
| genetiivi | kallaksen | kallasten kallaksien |
| partitiivi | kallasta | kallaksia |
| akkusatiivi | kallas; kallaksen |
kallakset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kallaksessa | kallaksissa |
| elatiivi | kallaksesta | kallaksista |
| illatiivi | kallakseen | kallaksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kallaksella | kallaksilla |
| ablatiivi | kallakselta | kallaksilta |
| allatiivi | kallakselle | kallaksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kallaksena | kallaksina |
| translatiivi | kallakseksi | kallaksiksi |
| abessiivi | kallaksetta | kallaksitta |
| instruktiivi | – | kallaksin |
| komitatiivi | – | kallaksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kallakse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kallas- | |
Etymologia
muokkaakantagermaanin *halþa-z[2]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kallas Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
muokkaaVerbi
muokkaakallas
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaakallas (gen kalda, part kallast)
- kallas, äyräs, rantatörmä
- Jõgi tõuseb, ajab, paisub üle kallaste.
- Joki nousee, kohoaa, tulvii yli äyräittensä.
- Ujusin kaldale.
- Uin rantatörmälle.
- Jõgi tõuseb, ajab, paisub üle kallaste.
Taivutus
muokkaa| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | kallas | kaldad |
| Genetiivi | kalda | kallaste |
| Partitiivi | kallast | kaldaid |
| Illatiivi | kaldasse | kallastesse kaldaisse |
- teemamuodot lihavoitu
Taivutustyypin adjektiivien vertailuasteet
muokkaa- katso rikas
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 41-I tai 39
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kallistaa”.