Substantiivi

muokkaa

kantaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kanta
 
Kantaa

kantaa (56-J) (taivutus)

  1. pitää kädessään tai muuten mukanaan samalla kun kulkee
    Hän kantoi mukanaan isoa laukkua.
    Huh, en jaksa kantaa tätä enää metriäkään...
  2. (vaatteista) pitää yllään
    Hän kantaa aina tyylilleen uskollisia asuja.
    Hän kantoi hienosti upean iltapukunsa.
  3. (kuvaannollisesti) pitää yllä jotain tunnetta tms.
    Älä kanna huolta.
  4. kannattaa, kestää
    Jää kantaa jo auton.
  5. ulottua tietyn matkan
    Heitto kantoi 79 metriä.
    Ääni kantaa kauas.
    Salaman valo kantoi 7 kilometrin säteelle.
  6. periä maksuja tai veroja
    Eteläinen tullipiiri kantoi viime vuonna veroja ja maksuja lähes 6,5 miljardia euroa.
  7. (eläimen raskaudesta) olla tiineenä; olla raskaana
    Norsu kantaa 22 kuukautta.
    Ihminen kantaa yhdeksän kuukautta.
  8. (oikeustiede) toimia kantajana, ajaa oikeudessa kannetta
    Yhdistys voi saavuttaa nimiinsä oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä kantaa ja vastata.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑnt̪ɑːˣ/
  • tavutus: kan‧taa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kantaa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kantaa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 3639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
  NODES
orte 5