kanttiini
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- leirin, sairaalan tai vastaavan tavallisesti sisäiseen käyttöön tarkoitettu kahvio
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪ːiːni/
- tavutus: kant‧tii‧ni
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanttiini | kanttiinit |
| genetiivi | kanttiinin | kanttiinien kanttiineiden kanttiineitten |
| partitiivi | kanttiinia | kanttiineita kanttiineja |
| akkusatiivi | kanttiini; kanttiinin |
kanttiinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanttiinissa | kanttiineissa |
| elatiivi | kanttiinista | kanttiineista |
| illatiivi | kanttiiniin | kanttiineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanttiinilla | kanttiineilla |
| ablatiivi | kanttiinilta | kanttiineilta |
| allatiivi | kanttiinille | kanttiineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanttiinina | kanttiineina |
| translatiivi | kanttiiniksi | kanttiineiksi |
| abessiivi | kanttiinitta | kanttiineitta |
| instruktiivi | – | kanttiinein |
| komitatiivi | – | kanttiineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kanttiini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- ruotsin sanasta kantin (’työpaikan ruokasali’) < italian [2] sanasta cantina (’kellari’, ’viinikellari’)
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kanttiini Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.