kertoma
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakertoma (10)
- (kielitiede, harvinainen) imperfekti
- (matematiikka) fakulteetti, n:n kokonaisluvun kaikkien lukujen tulo
- Kolmen kertoma 3! on 1·2·3 eli kuusi.
- Kertoma ilmoittaa n:n olion permutaatioiden määrän.
- kerronta, kertomus
- Ne korutont on kertomaa.
- Naapurien kertoman mukaan avioparin välit olivat mitä parhaat.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkert̪omɑ/, [ˈk̟e̞rto̞mɑ̝]
- tavutus: ker‧to‧ma
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kertoma | kertomat |
genetiivi | kertoman | kertomien (kertomain) |
partitiivi | kertomaa | kertomia |
akkusatiivi | kertoma; kertoman |
kertomat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kertomassa | kertomissa |
elatiivi | kertomasta | kertomista |
illatiivi | kertomaan | kertomiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kertomalla | kertomilla |
ablatiivi | kertomalta | kertomilta |
allatiivi | kertomalle | kertomille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kertomana | kertomina |
translatiivi | kertomaksi | kertomiksi |
abessiivi | kertomatta | kertomitta |
instruktiivi | – | kertomin |
komitatiivi | – | kertomine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kertoma- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kielitiede
Ks. imperfekti |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakertomafunktio, kertomakirjallisuus, kertomakyky, kertomalause, kertomaruno, kertomarunous, kertomataito, kertomatapa, kertomataulu, kertomateos
Aiheesta muualla
muokkaa- kertoma Kielitoimiston sanakirjassa