kesäpäivänseisaus

Suomi

Substantiivi

kesäpäivänseisaus

1. pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden valoisin ajankohta juhannuksen tienoilla (noin 21. kesäkuuta); kyseisen ajankohdan jälkeen päivät alkavat lyhentyä pohjoispuoliskolla; kyseisenä ajankohtana aurinko paistaa kohtisuoraan Kravun kääntöpiirille
2. eteläisellä pallonpuoliskolla vuoden valoisin ajankohta joulun tienoilla (noin 21. joulukuuta); kyseisen ajankohdan jälkeen päivät alkavat lyhentyä eteläpuoliskolla; kyseisenä ajankohtana aurinko paistaa kohtisuoraan Kauriin kääntöpiirille

Etymologia

yhdyssana osista kesäpäivä (genetiivi) ja seisaus

Käännökset

1. vuoden valoisin ajankohta

azeri: yay gündönümü englanti: summer solstice espanja: solsticio hiemal ruotsi: sommarsolstånd

saksa: Sommersonnenwende f. turkki: yaz gündönümü venäjä: летнее солнцестояние

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• talvipäivänseisaus, kevätpäiväntasaus, syyspäiväntasaus

Aiheesta muualla

• kesäpäivänseisaus Kielitoimiston sanakirjassa