kimmota

Suomi

Verbi

kimmota (74-H) (taivutus[luo])

1. osua johonkin, johon osuessa kulkurata taittuu

   luoti kimposi kypärästä

   kiekko kimposi laidasta

Ääntäminen

• IPA: /ˈkimːot̪ɑˣ/
• tavutus: kim‧mo‧ta

Käännökset

1. kulkurata taittuu

englanti: rebound, (ammuksesta) ricochet

ranska: rebondir, rebondir, ricocher

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kimpoaminen

Aiheesta muualla

• kimmota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kimmota

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kimmottaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kimmottaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kimmottaa