kinttu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkint̪ːu/, [ˈk̟in̪t̪̪ːu]
- tavutus: kint‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kinttu | kintut |
| genetiivi | kintun | kinttujen |
| partitiivi | kinttua | kinttuja |
| akkusatiivi | kinttu; kintun |
kintut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kintussa | kintuissa |
| elatiivi | kintusta | kintuista |
| illatiivi | kinttuun | kinttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kintulla | kintuilla |
| ablatiivi | kintulta | kintuilta |
| allatiivi | kintulle | kintuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kinttuna | kinttuina |
| translatiivi | kintuksi | kintuiksi |
| abessiivi | kintutta | kintuitta |
| instruktiivi | – | kintuin |
| komitatiivi | – | kinttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kintu- | |
| vahva vartalo | kinttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakinttupolku, pihtikinttu, pillikinttu, rimppakinttu, ripakinttu