kutsut

Suomi

Substantiivi

kutsut (1) (monikollinen)

1. juhlat (joihin kutsutaan vieraita)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kutsut
genetiivi	–	kutsujen
partitiivi	–	kutsuja
akkusatiivi	–; –	kutsut
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kutsuissa
elatiivi	–	kutsuista
illatiivi	–	kutsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kutsuilla
ablatiivi	–	kutsuilta
allatiivi	–	kutsuille
muut sijamuodot
essiivi	–	kutsuina
translatiivi	–	kutsuiksi
abessiivi	–	kutsuitta
instruktiivi	–	kutsuin
komitatiivi	–	kutsuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kutsu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kutsut

englanti: party

ruotsi: bjudning

Aiheesta muualla

• Artikkeli 534 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

kutsut

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kutsu
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta kutsu

Verbi

kutsut

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kutsua