Substantiivi

muokkaa

lanko (1-G)

  1. oman aviopuolison veli
  2. oman sisaruksen aviomies

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑŋko/, [ˈlɑŋkʷo̞]
  • tavutus: lan‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lanko langot
genetiivi langon lankojen
partitiivi lankoa lankoja
akkusatiivi lanko;
langon
langot
sisäpaikallissijat
inessiivi langossa langoissa
elatiivi langosta langoista
illatiivi lankoon lankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi langolla langoilla
ablatiivi langolta langoilta
allatiivi langolle langoille
muut sijamuodot
essiivi lankona lankoina
translatiivi langoksi langoiksi
abessiivi langotta langoitta
instruktiivi langoin
komitatiivi lankoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lango-
vahva vartalo lanko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lankomies, napalanko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • lanko Kielitoimiston sanakirjassa
  NODES