Wikipedia
Katso artikkeli Lonkka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Lonkkaluu

Substantiivi

muokkaa

lonkka (10-A)

  1. reiden ja lantion välisen lonkkanivelen ja lonkkaluun seutu
    Tärskyn jälkeen lonkkaa on kolottanut aina sateen edellä.
    Pyssymies yritti ampua metsoa lonkalta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈloŋk.kɑ/
  • tavutus: lonk‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lonkka lonkat
genetiivi lonkan lonkkien
(lonkkain)
partitiivi lonkkaa lonkkia
akkusatiivi lonkka;
lonkan
lonkat
sisäpaikallissijat
inessiivi lonkassa lonkissa
elatiivi lonkasta lonkista
illatiivi lonkkaan lonkkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lonkalla lonkilla
ablatiivi lonkalta lonkilta
allatiivi lonkalle lonkille
muut sijamuodot
essiivi lonkkana lonkkina
translatiivi lonkaksi lonkiksi
abessiivi lonkatta lonkitta
instruktiivi lonkin
komitatiivi lonkkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lonka-
vahva vartalo lonkka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lonkkaheitto, lonkkahermo, lonkkaluu, lonkkamalja, lonkkamurtuma, lonkkanivel, lonkkasärky, lonkkavika

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES