luistin
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaaluistin (33)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlui̯st̪in/, [ˈlʷuistin]
- tavutus: luis‧tin
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luistin | luistimet |
| genetiivi | luistimen | luistimien luistinten |
| partitiivi | luistinta | luistimia |
| akkusatiivi | luistin; luistimen |
luistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luistimessa | luistimissa |
| elatiivi | luistimesta | luistimista |
| illatiivi | luistimeen | luistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luistimella | luistimilla |
| ablatiivi | luistimelta | luistimilta |
| allatiivi | luistimelle | luistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luistimena (luistinna) |
luistimina |
| translatiivi | luistimeksi | luistimiksi |
| abessiivi | luistimetta | luistimitta |
| instruktiivi | – | luistimin |
| komitatiivi | – | luistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
luistin- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- luistin Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaluistin
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta luisti
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta luisti
Verbi
muokkaaluistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä luistaa