luonnontiede

Suomi

Substantiivi

luonnontiede (mon. luonnontieteet)

1. luontoa, sen ilmiöitä tutkiva, ja niitä selittämään pyrkivä tiede

   Esiintyy usein monikoomuotoisena edustaen alakäsitteitä muodossa luonnontieteet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯nːonˌt̪ie̯deˣ/
• tavutus: luon‧non‧tie‧de

Etymologia

yhdyssana osista luonto (genetiivi) ja tiede

Käännökset

1. luontoa, sen ilmiöitä tutkiva, ja niitä selittämään pyrkivä tiede

englanti: natural science espanja: ciencia natural hollanti: natuurwetenschap f. ranska: science naturel f., histoire naturelle f.

ruotsi: naturvetenskap saksa: Naturwissenschaft f. viro: loodusteadus

Liittyvät sanat

geotieteet, luonnontieto

Johdokset

• adjektiivit: luonnontieteellinen
• substantiivit: luonnontieteilijä

Alakäsitteet

• fysiikka, kemia, tähtitiede, geologia, biologia, maantiede, geofysiikka, ilmatiede, kasvitiede, eläintiede

Aiheesta muualla

• luonnontiede Kielitoimiston sanakirjassa
• luonnontiede Tieteen termipankissa