Katso myös: maní, máni

Substantiivi

muokkaa

mani (5)

  1. (puhekieltä) raha

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑni/
  • tavutus: ma‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mani manit
genetiivi manin manien
(manein)
partitiivi mania maneja
akkusatiivi mani;
manin
manit
sisäpaikallissijat
inessiivi manissa maneissa
elatiivi manista maneista
illatiivi maniin maneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manilla maneilla
ablatiivi manilta maneilta
allatiivi manille maneille
muut sijamuodot
essiivi manina maneina
translatiivi maniksi maneiksi
abessiivi manitta maneitta
instruktiivi manein
komitatiivi maneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mani Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

mani

  1. lintu

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mano

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta mana
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta mana

Latvia

muokkaa

Pronomini

muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta es
  2. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalimuoto sanasta es

Pronomini

muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin nominatiivimuoto sanasta mans
  2. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin vokatiivimuoto sanasta mans

mani

  1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoonan preesens verbistä manīt
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä manīt

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mani yl. (yks. määr. manin [luo], ei monikkoa)

  1. mania, kiihko, vimma
  NODES