mielenhäiriö

Suomi

Substantiivi

mielenhäiriö (3)

1. (psykologia) voimakkaan mielenliikutuksen tms. aiheuttama tilapäinen sekavuustila

   äkillinen mielenhäiriö

   tilapäisessä mielenhäiriössä tehty tappo

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯lenˌhæi̯riø/
• tavutus: mie‧len‧häi‧ri‧ö

Etymologia

yhdyssana osista mieli (genetiivi) ja häiriö

Aiheesta muualla

• mielenhäiriö Kielitoimiston sanakirjassa