mieltää

Suomi

Verbi

mieltää (54-I) (taivutus[luo])

1. pitää jnk tai kokea jksk

   Lapsi mieltää etäopetuksen lomaksi muutenkin nytten. (kauppalehti.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯lt̪æːˣ/
• tavutus: miel‧tää

Etymologia

johdos substantiivista mieli (konsonanttivartalo miel- + johdin -tä- + infinitiivin tunnus -ä)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: mielle, mieltäminen
• verbit: mieltyä

Aiheesta muualla

• mieltää Kielitoimiston sanakirjassa