munja

Kroaatti

Substantiivi

múnja f.  (mon. gen. múnjā)

1. salama (luonnonilmiö)

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	munja	munje
genetiivi	munje	munja
datiivi-lokatiivi	munji	munjama
akkusatiivi	munju	munje
vokatiivi	munjo	munje
instrumentaali	munjom	munjama

Etymologia

kantaslaavin *mъlni