mursu
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- suurikokoinen hyljettä muistuttava nisäkäs, jolla on kulmahampaista kehittyneet syöksyhampaat: mursujen heimon ja suvun ainoa elossa oleva laji (Odobenus rosmarus) tai sen yksilö
- ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija Helsingin kauppakorkeakoulussa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmursu/
- tavutus: mur‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mursu | mursut |
| genetiivi | mursun | mursujen |
| partitiivi | mursua | mursuja |
| akkusatiivi | mursu; mursun |
mursut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mursussa | mursuissa |
| elatiivi | mursusta | mursuista |
| illatiivi | mursuun | mursuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mursulla | mursuilla |
| ablatiivi | mursulta | mursuilta |
| allatiivi | mursulle | mursuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mursuna | mursuina |
| translatiivi | mursuksi | mursuiksi |
| abessiivi | mursutta | mursuitta |
| instruktiivi | – | mursuin |
| komitatiivi | – | mursuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mursu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaasaamen sanasta morša[2] < mahdollisesti jokin Suomen alueella ennen saamelaisten tuloa puhuttu muinaiskieli [3]
Käännökset
muokkaa1. Odobenus rosmarus
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- mursu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.
- ↑ Topias Haikala: Ennen suomea ja saamea Suomen alueella puhuttiin lukuisia kadonneita kieliä — kielitieteilijät ovat löytäneet niistä jäänteitä. Yliopisto-lehti, 21.10.2022. Artikkelin verkkoversio.