Katso myös: muta-

Substantiivi

muokkaa

muta (10-F)

Katso artikkeli Muta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. rapa, märkä savi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmut̪ɑ/
  • tavutus: mu‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi muta mudat
genetiivi mudan mutien
(mutain)
partitiivi mutaa mutia
akkusatiivi muta;
mudan
mudat
sisäpaikallissijat
inessiivi mudassa mudissa
elatiivi mudasta mudista
illatiivi mutaan mutiin
ulkopaikallissijat
adessiivi mudalla mudilla
ablatiivi mudalta mudilta
allatiivi mudalle mudille
muut sijamuodot
essiivi mutana mutina
translatiivi mudaksi mudiksi
abessiivi mudatta muditta
instruktiivi mudin
komitatiivi mutine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo muda-
vahva vartalo muta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

järvimuta, mutakerros, mutakerrostuma, mutakuono, mutakylpy, mutapaini, pohjamuta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • muta Kielitoimiston sanakirjassa
  • muta Tieteen termipankissa

Esperanto

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

muta

  1. mykkä

Adjektiivi

muokkaa

muta

  1. mykkä

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

muta f. (monikko mute[luo])

  1. sulkasato

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

muta yl. (1) (yks. määr. mutan[luo], mon. epämäär. mutor [luo], mon. määr. mutorna [luo])

  1. lahjus

muta (1)

  1. lahjoa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • muta Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)
  NODES