näköelin

Suomi

Substantiivi

näköelin

1. (anatomia) näköaistia eli näköä ylläpitävä aistin, jolla näköhavainnot tehdään

Ääntäminen

• IPA: /ˈnækøˌelin/
• tavutus: nä‧kö‧e‧lin

Etymologia

yhdyssana sanoista näkö ja elin

Käännökset

1. anatomia: näköaistia eli näköä ylläpitävä aistin, jolla näköhavainnot tehdään

englanti: organ of sight

Liittyvät sanat

• silmä

Aiheesta muualla

• näköelin Kielitoimiston sanakirjassa