nokitus

Suomi

Substantiivi

nokitus (39)

nokittaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈnokit̪us/
tavutus: no‧ki‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nokitus	nokitukset
genetiivi	nokituksen	nokitusten nokituksien
partitiivi	nokitusta	nokituksia
akkusatiivi	nokitus; nokituksen	nokitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	nokituksessa	nokituksissa
elatiivi	nokituksesta	nokituksista
illatiivi	nokitukseen	nokituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nokituksella	nokituksilla
ablatiivi	nokitukselta	nokituksilta
allatiivi	nokitukselle	nokituksille
muut sijamuodot
essiivi	nokituksena	nokituksina
translatiivi	nokitukseksi	nokituksiksi
abessiivi	nokituksetta	nokituksitta
instruktiivi	–	nokituksin
komitatiivi	–	nokituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nokitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	nokitus-

Etymologia

verbi nokittaa (heikko vartalo nokit|a-) + johdin -us

Käännökset

1. nokittaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

nokitus Kielitoimiston sanakirjassa