ohja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaohja (10)
- (yleensä monikossa) ks. ohjat
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈohjɑ/
- tavutus: oh‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohja | ohjat |
| genetiivi | ohjan | ohjien (ohjain) |
| partitiivi | ohjaa | ohjia |
| akkusatiivi | ohja; ohjan |
ohjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohjassa | ohjissa |
| elatiivi | ohjasta | ohjista |
| illatiivi | ohjaan | ohjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohjalla | ohjilla |
| ablatiivi | ohjalta | ohjilta |
| allatiivi | ohjalle | ohjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohjana | ohjina |
| translatiivi | ohjaksi | ohjiksi |
| abessiivi | ohjatta | ohjitta |
| instruktiivi | – | ohjin |
| komitatiivi | – | ohjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavarhaiskantagermaanin *ansjā (> saksan Öse)[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViro
muokkaaSubstantiivi
muokkaaohja
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ohi
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana ohjata.