oikeushenkilö

Suomi

Substantiivi

oikeushenkilö (2)

1. (oikeustiede) kahden tai useamman henkilön muodostama yritys tai yhteisö tai valtio, jolla on oikeuksia ja velvollisuuksia, joka voi tehdä oikeustoimia ja joka voi panna oikeusjutun vireille jotakuta vastaan tai joka voidaan haastaa oikeuteen; joka voi olla oikeusjutun osapuoli

   Tietokoneita valmistava monikansallinen yritys voidaan haastaa jutun osapuoleksi, joten se on siis oikeushenkilö, kun taas eläin ei ole oikeushenkilö, sillä se ei ole edes oikeussubjekti, jolla olisi oikeuksia tai velvollisuuksia eikä se voi olla oikeusjutun osapuoli.

Etymologia

• yhdyssana sanoista oikeus ja henkilö

Käännökset

1. ei-luonnollinen henkilö

englanti: (Englanti ja Wales) body corporate, (yleisesti) legal person, juridical person, juristic person ranska: personne morale ruotsi: juridisk person

turkki: tüzel kişi venäjä: юридическое лицо viro: juriidiline isik

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

• oikeussubjekti

Synonyymit

• juridinen henkilö

Vieruskäsitteet

• luonnollinen henkilö

Aiheesta muualla

• oikeushenkilö Kielitoimiston sanakirjassa