ora
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaora (10)
- kasvin piikki
- piikkimäinen työväline
- Naskali on suutarin ora.
- Ota ora ja suurenna reikää.
- Kun poraa ei ollut saatavilla poltettiin reikiä oralla.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈorɑ/
- tavutus: o‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ora | orat |
| genetiivi | oran | orien (orain) |
| partitiivi | oraa | oria |
| akkusatiivi | ora; oran |
orat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orassa | orissa |
| elatiivi | orasta | orista |
| illatiivi | oraan | oriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | oralla | orilla |
| ablatiivi | oralta | orilta |
| allatiivi | oralle | orille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orana | orina |
| translatiivi | oraksi | oriksi |
| abessiivi | oratta | oritta |
| instruktiivi | – | orin |
| komitatiivi | – | orine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ora- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha indoeurooppalainen laina[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaorapihlaja, oratuomi, orapaatsama, oralehti, poltinora
Aiheesta muualla
muokkaaEspanja
muokkaaVerbi
muokkaaora
Italia
muokkaaAdverbi
muokkaaora
Substantiivi
muokkaa- tunti
- Mi sono svegliato otto ore fa.
- aika, hetki
- A che ora si va?
- Il mio canarino canta solo a quest'ora del giorno.
- (monikossa) kellonaika
- Che ore sono?
Liittyvät sanat
muokkaaKapingamarangi
muokkaaVerbi
muokkaaora
Latina
muokkaaSubstantiivi
muokkaaōra
Verbi
muokkaaōrā
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō
Portugali
muokkaaVerbi
muokkaaora
Romania
muokkaaSubstantiivi
muokkaaora
- (taivutusmuoto) määräinen muoto sanasta oră
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.