pääkallokeli

Suomi

Substantiivi

pääkallokeli (5)

1. vaarallisen liukas keli, jolloin teillä esiintyy mustaa jäätä

   Pääkallokelillä hoidettavien luunmurtumien määrä jopa moninkertaistuu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpæːkɑlːoˌkeli/
• tavutus: pää‧kal‧lo‧ke‧li

Etymologia

Todennäköisesti muotoutunut sanoista kalla tai kallo ('jää', 'jäätikkö') ja keli. Kallon käytyä harvinaiseksi jäätikköä tarkoittavana sanana se mukautui merkitykseltään toiseen sanaan pääkallo.

Aiheesta muualla

• pääkallokeli Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet

• Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Jääkalloja ja pääkalloja