persoona
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- henkilö, erityisesti luonteenpiirteidensä ilmentymänä
- Hän on kyllä mielenkiintoinen persoona.
- (psykologia) tietoinen ja tarkoituksellisesti toimiva olento
- (kielitiede) tekijä, teonsanan persoona lauseessa
- Taivutetun verbin persoona ilmenee suomen kielessä persoonapäätteestä.
- (kielitiede) persoonamuoto, verbin taivutusluokka
- ”Sanon” on yksikön ensimmäisen persoonan indikatiivin preesens verbistä ”sanoa”.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpersoːnɑ/
- tavutus: per‧soo‧na
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | persoona | persoonat |
genetiivi | persoonan | persoonien (persoonain) |
partitiivi | persoonaa | persoonia |
akkusatiivi | persoona; persoonan |
persoonat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | persoonassa | persoonissa |
elatiivi | persoonasta | persoonista |
illatiivi | persoonaan | persooniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | persoonalla | persoonilla |
ablatiivi | persoonalta | persoonilta |
allatiivi | persoonalle | persoonille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | persoonana | persoonina |
translatiivi | persoonaksi | persooniksi |
abessiivi | persoonatta | persoonitta |
instruktiivi | – | persoonin |
komitatiivi | – | persoonine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | persoona- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- svetisismi, latinan sanasta persona ’naamio, hahmo’
Käännökset
muokkaa1. henkilö
Ks. henkilö |
Liittyvät sanat
muokkaa- Psykologia
- Kielitiede
Yhdyssanat
muokkaakulttuuripersoona, persoonamuoto, persoonapronomini, persoonapääte, persoonataivutus, sivupersoona, teatteripersoona
Johdokset
muokkaa- adjektiivit: persoonallinen, persoonaton
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10