pieksu
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapieksu (1)
- lyhytvartinen jalkine
- Yksipohjaisia pieksuja käytettiin laajalti eri yhteiskuntaluokissa 1800-luvulta aina pitkälle 1900-luvulle asti.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpie̯ksu/
- tavutus: piek‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pieksu | pieksut |
| genetiivi | pieksun | pieksujen |
| partitiivi | pieksua | pieksuja |
| akkusatiivi | pieksu; pieksun |
pieksut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pieksussa | pieksuissa |
| elatiivi | pieksusta | pieksuista |
| illatiivi | pieksuun | pieksuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pieksulla | pieksuilla |
| ablatiivi | pieksulta | pieksuilta |
| allatiivi | pieksulle | pieksuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pieksuna | pieksuina |
| translatiivi | pieksuksi | pieksuiksi |
| abessiivi | pieksutta | pieksuitta |
| instruktiivi | – | pieksuin |
| komitatiivi | – | pieksuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pieksu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaIdiomit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaapieksu Kielitoimiston sanakirjassa