pilkkoa
Suomi
muokkaa
Verbi
muokkaapilkkoa (52-A) (taivutus[luo])
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpilkːoɑˣ/
- tavutus: pilk‧ko‧a
Etymologia
muokkaamahdollisesti johdos sanasta pilkka ’puuhun lyöty merkki’[1] (vahva vartalo pilkk|a- + -o- + -a[2])
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: pilkkominen
Aiheesta muualla
muokkaa- pilkkoa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”pilkkoa”.
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys