polis
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (historia) antiikin Kreikan kaupunkivaltio
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polis | polikset |
| genetiivi | poliksen | polisten poliksien |
| partitiivi | polista | poliksia |
| akkusatiivi | polis; poliksen |
polikset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poliksessa | poliksissa |
| elatiivi | poliksesta | poliksista |
| illatiivi | polikseen | poliksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poliksella | poliksilla |
| ablatiivi | polikselta | poliksilta |
| allatiivi | polikselle | poliksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poliksena | poliksina |
| translatiivi | polikseksi | poliksiksi |
| abessiivi | poliksetta | poliksitta |
| instruktiivi | – | poliksin |
| komitatiivi | – | poliksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polikse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
polis- | |
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | polis | poliit |
| genetiivi | poliin | poliiden poliitten |
| partitiivi | polista | poliita |
| akkusatiivi | polis; poliin |
poliit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poliissa | poliissa |
| elatiivi | poliista | poliista |
| illatiivi | poliiseen | poliisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poliilla | poliilla |
| ablatiivi | poliilta | poliilta |
| allatiivi | poliille | poliille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poliina | poliina |
| translatiivi | poliiksi | poliiksi |
| abessiivi | poliitta | poliitta |
| instruktiivi | – | poliin |
| komitatiivi | – | poliine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | polii- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
polis- | |
Käännökset
muokkaa1. antiikin Kreikan kaupunkivaltio
|
Latina
muokkaaVerbi
muokkaapolīs
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä poliō
Ranska
muokkaaVerbi
muokkaapolis
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä polir
- (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä polir
Ruotsi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapolis yl. (3) (yks. määr. polisen [luo], mon. epämäär. poliser [luo], mon. määr. poliserna [luo])
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaa- polisbil, polishund, polisman, poliskommissarie, poliskonstapel, poliskår, polismyndighet, polispatrull, polispipa, polisrazzia, polisstation, polisundersökning, polisutredning, polisväsen
Aiheesta muualla
muokkaa- polis Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)