puhetapa
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tapa puhua
- Helsinkiläisten puhetapa on ärsyttänyt jo 1860-luvulta lähtien – tutkija: "Jokainen syntyperäinen helsinkiläinen tunnistaa ilmiön" (helsinginuutiset.fi)
- Valehtelu, luistaminen tehtävistä, muu lusmuilu ja röyhkeä puhetapa ovat tätä päivää koulussa. (vauva.fi)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuheˌt̪ɑpɑ/
- tavutus: pu‧he‧ta‧pa
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhetapa | puhetavat |
| genetiivi | puhetavan | puhetapojen (puhetapain) |
| partitiivi | puhetapaa | puhetapoja |
| akkusatiivi | puhetapa; puhetavan |
puhetavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhetavassa | puhetavoissa |
| elatiivi | puhetavasta | puhetavoista |
| illatiivi | puhetapaan | puhetapoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhetavalla | puhetavoilla |
| ablatiivi | puhetavalta | puhetavoilta |
| allatiivi | puhetavalle | puhetavoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhetapana | puhetapoina |
| translatiivi | puhetavaksi | puhetavoiksi |
| abessiivi | puhetavatta | puhetavoitta |
| instruktiivi | – | puhetavoin |
| komitatiivi | – | puhetapoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puhetava- | |
| vahva vartalo | puhetapa- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. tapa puhua
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- puhetapa Kielitoimiston sanakirjassa