rehevä

Suomi

Adjektiivi

rehevä (10) (komparatiivi rehevämpi, superlatiivi rehevin) (taivutus[luo])

1. kasvista: nopeasti ja voimakkaasti kasvava, rehottava

   Pihalla on rehevä nurmikko.

2. naisesta: muodokas, isorintainen ja lanteikas, uhkea; ihmisestä: pullea, pulska

   Hän on rehevä maatalon emäntä.

   Moista mölinää olen kuullut viimeksi, kun kälyni peruutti rehevän runkonsa viikunakaktukseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈreheʋæ/
• tavutus: re‧he‧vä

Käännökset

1. voimakkaasti kasvava (kasvista)

englanti: flourishing

2. muodokas, pulska

englanti: buxom, plump

Liittyvät sanat

• rehevöityä

Johdokset

• adverbit: rehevästi
• substantiivit: rehevyys
• verbit: rehevöittää, rehevöityä

Aiheesta muualla

• rehevä Kielitoimiston sanakirjassa