riitinki

Suomi

Substantiivi

riitinki (5-G) (monikko riitingit)

1. (vanhahtava) piirustus, usein monikollisena

   Rakennusmestari laati riitingit ja sitten haettiin mökille lupa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈriːt̪iŋki/
• tavutus: rii‧tin‧ki

Etymologia

• ruotsin sanasta ritning

Käännökset

1. vanhahtava: piirustus, usein monikollisena

Ks. piirustus

Aiheesta muualla

• riitinki Kielitoimiston sanakirjassa