säädytön

Suomi

Adjektiivi

säädytön (34-C) (komparatiivi säädyttömämpi, superlatiivi säädyttömin) (taivutus[luo])

1. huonoja tapoja noudattava; nuhteellinen, epäsiveellinen, siveetön, sivistymätön
2. (historia) säätyihin kuulumaton; rahvaaseen kuuluva

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæːdyt̪øn/
• tavutus: sää‧dy‧tön

Käännökset

1. huonoja tapoja noudattava

turkki: müstehcen, yakışıksız, uygunsuz

Liittyvät sanat

• sääty, säätyläinen
• epäsäätyinen

Synonyymit

• epäsäädyllinen, irstas, rivo, ruokoton, siivoton, sopimaton, hävytön

Vastakohta

• säädyllinen

Aiheesta muualla

• säädytön Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

säädytön (34-C)

1. (historia) säätyihin kuulumaton ihminen; rahvaaseen kuuluva ihminen

   Rahvas eli säädyttömät oli väestöryhmä, jonka edustajia Suomessa oli 1800- luvulta 1900-luvun alkuun, jolloin Suomi irtautui Venäjän keisarikunnasta, noin 70 prosenttia koko maan väestöstä.

Liittyvät sanat

• sääty, säätyläinen