säteillä

Suomi

Substantiivi

säteillä

1. (taivutusmuoto) monikon adessiivimuoto sanasta säde

Verbi

säteillä (67) (taivutus[luo])

1. luovuttaa sähkömagneettista energiaa
2. luovuttaa energiaa hiukkasina
3. (kuvaannollisesti) loistaa ympärilleen onnea, iloa

   Ylpeä äiti säteili onnesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæt̪ei̯lːæˣ/
• tavutus: sä‧teil‧lä

Etymologia

sanasta säde

Käännökset

1. luovuttaa sähkömagneettista energiaa

englanti: radiate

ruotsi: radiera

Liittyvät sanat

säteileminen, säteily

Synonyymit

• [3] kuvaannollinen: sädehtiä

Johdokset

• substantiivit: säteileminen, säteilijä, säteily

Aiheesta muualla

• säteillä Kielitoimiston sanakirjassa
• säteillä Tieteen termipankissa